Kansalaisaloite: Sinilevät kuriin – vähennetään ojittamista

Aloitteen sisältö

Me allekirjoittaneet ehdotamme, että eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun metsätaloudellisen ojituksen vähentämiseksi ja aihetta koskevan sääntelyn tiukentamiseksi, ja antavan asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian.

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys.

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa.

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä.

Vaadimme:
- jokaisen metsäojitushankkeen tarvehankintaa lakisääteisesti pakolliseksi.

- uudisojitusten kieltoa metsätalousmailla, myös kivennäismaalla ja erityisesti jouto- ja kitumailla.
Jokainen uusi ojitus kasvattaa vesistöihin kohdistuvaa rasitusta entisestään. Suomessa on jo laajoja ojitettuja alueita, eikä ongelmaa saa pahentaa lisäämällä uusia ojia. Niin PEFC- kuin FSC-sertifikaateissa ojitus on jo kielletty jouto- ja kitumailla, mutta lainsäädännön tuki niiden valvonnalle puuttuu. Lisäksi noin kymmenen prosenttia metsätalousmaasta on sertifikaattien ulkopuolella ja sillä alalla uudisojittamistakaan ei säädellä mitenkään.

- kunnostusojitusten ja vastaavien maaperän kuivatustoimenpiteiden luvanvaraisuutta.
Kaikki kunnostusojitus ja vastaavat toimenpiteet (kuten vaikutuksiltaan samankaltainen ojitusmätästys) tulee tehdä ilmoitusvelvolliseksi ja/tai luvanvaraisiksi.

- vesilain täsmentämistä siten, että metsätaloudellinen kunnostusojitus ei saa heikentää vesistöjen tilaa millään mitattavissa olevalla tavalla.
Kunnostusojitus ei saa aiheuttaa esimerkiksi ravinnepitoisuuksien kasvua, vesien tummumista tai kiintoainekuorman lisääntymistä. Jos tällainen riski on olemassa, täytyy kunnostustöiden yhteydessä huolehtia riittävistä teknisistä menetelmistä vaikutusten ehkäisemiseksi. Mikäli tällaisia ei ole mahdollista toteuttaa, ei ojitushankkeelle tule myöntää lupaa. Näin toimitaan jo pistekuormituksen, kuten teollisuuden osalta.

Lue lisää ja käy allekirjoittamassa kansalaisaloite Kansalaisaloite.fi -sivustolla alla olevasta linkistä:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Alla näet päivittyvän graafin kannatusilmoitusten keräyksen tilasta.

Kansalaisaloite: Aloite korjauspalveluiden arvonlisäveron alentamiseksi

Aloitteen sisältö

Esitämme, että eduskunta ryhtyy toimenpiteisiin arvonlisäverolain muuttamiseksi siten, että määriteltyjen korjauspalveluiden arvonlisäverokanta alennetaan alempaan luokkaan. Tämä koskisi laajasti erilaisia korjauspalveluita, esimerkiksi:

Jalkineiden ja nahkatuotteiden korjaus (suutarit)
Vaatteiden ja tekstiilien korjaus ja muokkaus (ompelijat, vaatturit)
Huonekalujen verhoilu ja korjaus (verhoilijat)
Kodinkoneiden korjaus
Elektroniikan korjaus
Polkupyörien korjaus
Muiden pientavaroiden, kuten lelujen, kellojen ja korujen korjaus

Perustelut

Korjauspalveluiden arvonlisäverokannan alentamisella tavoitellaan useita yhteiskunnallisesti merkittäviä hyötyjä, jotka ovat linjassa kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteiden kanssa. Ruotsissa vastaavanlainen uudistus on tehty, ja kokemukset siitä ovat hyviä.

1. Kiertotalouden edistäminen ja ympäristövaikutukset:

Vähentää jätteen määrää: Alennettu arvonlisävero tekee korjauspalveluyrittämisestä taloudellisesti houkuttelevampaa. Lisääntyvä yrittäjyys tekee palveluista saavutettavampia ja luo hintakilpailua. Tämä kannustaa kuluttajia korjauttamaan tuotteita niiden pois heittämisen sijaan. “Ruotsin mallin” yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut juuri jätteen vähentäminen ja luonnonvarojen säästäminen.
Pienentää hiilijalanjälkeä: Uusien tuotteiden valmistus kuluttaa merkittävästi energiaa ja raaka-aineita. Korjaamalla olemassa olevia tuotteita voidaan vähentää uusien tuotteiden kysyntää ja siten niiden tuotannosta aiheutuvia päästöjä. Ruotsissa on tunnistettu, että kulutukseen liittyvät päästöt ovat kasvussa, ja korjaamisen edistäminen on yksi keino tämän kehityksen hillitsemiseksi.
Edistää kestävämpiä kulutustottumuksia: Arvonlisäveron alentaminen on selkeä signaali kuluttajille ja yrityksille korjaamisen tärkeydestä ja arvostuksesta. Se tukee siirtymistä kohti kestävämpää ”korjaa, käytä uudelleen, kierrätä” -mallia.

2. Taloudelliset ja työllisyysvaikutukset:

Tukee paikallisia pienyrittäjiä ja käsityöammatteja: Korjauspalvelut ovat usein paikallisia ja työvoimavaltaisia. Arvonlisäveron alentaminen parantaa näiden yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta. Suomessa Suutariliikkeiden Liitto ry on arvioinut, että alv-alennuksella olisi myönteisiä työllisyysvaikutuksia alalla.
Luo uusia työpaikkoja: Palveluiden kysynnän kasvaessa alalle voi syntyä uusia työpaikkoja. Ruotsissa on arvioitu, että korjausalan elpyminen voi luoda työmahdollisuuksia erityisesti niille, joilla on käytännön taitoja, mutta ei välttämättä koulutusta.
Voi hillitä harmaata taloutta: Tekemällä korjauspalveluista edullisempia virallisten kanavien kautta voidaan vähentää houkutusta käyttää pimeitä markkinoita.

3. Sosiaaliset hyödyt:

Parantaa palveluiden saavutettavuutta: Alhaisempi hinta tekee korjauspalveluista saavutettavampia kaikille tuloluokille, mikä edistää yhdenvertaisuutta ja antaa yhä useammalle mahdollisuuden toimia ympäristötietoisesti.
Säilyttää arvokasta osaamista: Monilla korjausaloilla tarvitaan erityisosaamista, joka on vaarassa kadota. Alan elinvoimaisuuden tukeminen auttaa säilyttämään näitä tärkeitä käsityötaitoja.

Tämä kansalaisaloite tarjoaa konkreettisen keinon edistää kiertotaloutta, vähentää ympäristökuormitusta ja tukea kotimaista työtä ja yrittäjyyttä.

Kansalaisaloite: Luontolaki nyt! – Sitova ja ohjaava luontolaki tarvitaan luontokadon pysäyttämiseksi

Aloitteen sisältö:

Me allekirjoittaneet vaadimme, että eduskunta ryhtyy toimiin luontokadon pysäyttämiseksi ja suomalaisen luonnon tilan parantamiseksi säätämällä sitovan ja ohjaavan luontolain.

Luontolaki loisi juridisen velvoitteen saavuttaa luontopositiivisuus vuoteen 2035 mennessä. Luontopositiivisuus on tila, jossa luonnon monimuotoisuus ei enää heikkene, vaan alkaa vahvistua. Lisäksi lain tulee sisältää alueidenkäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia aineellisia velvoitteita, jotka ohjaisivat sekä viranomaisten että yksityisten toimijoiden toimintaa kokonaisvaltaisesti. Käytännössä velvoitteet tulisi suunnitella niin, ettei viranomaisten päätökset tai yksityistoimijoiden hankkeet voisi lähtökohtaisesti olla ristiriidassa lain tavoitteiden kanssa.

Edellä mainittu velvoite toteutuisi muun muassa niin, että ympäristöluvituksen yhteydessä luvanhakijan tulisi esittää miten lieventämishierarkiaa on noudatettu ja huomioida, ettei suunniteltu toiminta heikennä monimuotoisuutta tai vaaranna mahdollisuutta parantaa tai ennallistaa luontoa. Lieventämishierarkia tarkoittaa, että ekosysteemille aiheutuva haitta tulee ensisijaisesti välttää, toissijaisesti minimoida ja viimesijaisesti korvata ja/tai ennallistaa. Poikkeus velvoitteisiin voitaisiin säätää erityisen painavien syiden perusteella tarkkaan rajattuja poikkeuksia esimerkiksi maanpuolustukseen sekä yhteiskunnan kannalta tärkeän infrastruktuurin rakentamiseen.

Lain negatiivisia vaikutuksia erityisesti omaisuudensuojaan tulee vähentää rakentamalla järjestelmä, joka korvaa alueen tai luonnonvaran omistajalle kohtuulliseksi määritellyn omavastuuosion ylittävät kustannukset julkisesti hallinnoidusta rahastosta.

Ehdotamme, että luontolaki säädetään vastaamaan Ympäristöministeriön luonnon monimuotoisuutta turvaavan lainsäädännön kehittämisvaihtoehtoja käsittelevän esiselvityksen vahvaa luontolakimallia.

Lue lisää ja käy allekirjoittamassa kansalaisaloite Kansalaisaloite.fi -sivustolla tästä linkistä.

Alla näet päivittyvän graafin kannatusilmoitusten keräyksen tilasta.

Kansalaisaloite: Susi ja suomalaiset

Aloitteen sisältö

I. Lakiehdotus
Tämä lakiehdotus vaatii eduskunnan joulukuussa 2025 hyväksymien metsästyslain muutosten kumoamista ja suden palauttamista tiukasti suojelluksi lajiksi. Tavoitteena on estää tammikuussa 2026 alkava kiintiömetsästys ja palauttaa suden ympärivuotinen rauhoitus.

Ehdotetut muutokset metsästyslakiin (615/1993):

37 § Rauhoittaminen Muutetaan pykälää siten, että suden ympärivuotinen rauhoitus palautetaan lakiin: "Susi (Canis lupus) on ympäri vuoden rauhoitettu koko maassa. Suden suojelussa on noudatettava tiukasti suojeltuja lajeja koskevia vaatimuksia riippumatta kansainvälisen suojelustatuksen muutoksista, kunnes lajin suotuisa suojelutaso on Suomessa tieteellisesti todistettu saavutetuksi."

41 a § Poikkeusluvat Muutetaan pykälää siten, että kannanhoidollinen kiintiömetsästys kielletään: "Poikkeuslupa suden pyyntiin voidaan myöntää vain yksilöperusteisesti ja viimesijaisena keinona, jos kyseessä on välitön turvallisuusuhka tai merkittävä omaisuusvahinko, jota ei voida ennaltaehkäisevin toimin estää. Suden kannanhoidollinen metsästys alueellisten kiintiöiden perusteella on kielletty."

Perustelut

II. Lakiehdotuksen perustelut
1. Suotuisan suojelutason (SSS) saavuttaminen ja geneettinen elinvoimaisuus
Suomen susikanta on edelleen luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Vaikka kanta on kasvanut viime vuosina, se ei ole saavuttanut suotuisaa suojelutasoa (SSS) koko maassa, eikä varsinkaan biologisesti kestävää geneettistä monimuotoisuutta.

Geneettinen pullonkaula: Suomen susikanta on pieni ja geneettisesti eristäytynyt. Tutkimukset osoittavat korkeaa sisäsiittoisuutta, mikä heikentää lajin lisääntymiskykyä ja vastustuskykyä taudeille. Kannanhoidollinen metsästys vaarantaa tärkeiden alfayksilöiden poistumisen, mikä hajottaa laumoja ja heikentää kannan rakennetta.

Päätöksenteon ennenaikaisuus: Tammikuun 2026 alussa voimaan astuva metsästyslaki on säädetty tilanteessa, jossa kannan kestävyydestä ei ole varmuutta. Aloite vaatii päätöksen kumoamista, kunnes SSS on tieteellisesti todistettu saavutetuksi ja ylläpidetyksi.

2. Metsästyksen tehottomuus konfliktien ratkaisussa
Metsästystä perustellaan usein vahinkojen vähentämisellä ja pelon hälventämisellä. Tieteellinen näyttö kuitenkin osoittaa, että satunnainen kiintiömetsästys ei ratkaise näitä ongelmia:

Laumarakenteen särkeminen: Kun vakaa lauma hajoaa metsästyksen vuoksi, nuoret ja kokemattomat sudet joutuvat usein etsimään helpompaa ravintoa, mikä voi lisätä kotieläinvahinkoja.

Väärä signaali: Metsästys luo kuvaa sudesta ”luvallisena kohteena”, mikä ei vähennä pelkoa vaan saattaa jopa lisätä vastakkainasettelua. Todellinen turvallisuus syntyy ennakoitavuudesta ja tehokkaasta puuttumisesta vain häiriöitä aiheuttaviin yksilöihin.

3. Vahinkojen ennaltaehkäisy ja valtion tuki elinkeinolle
Tämä aloite ei jätä eläintilallisia yksin, vaan vaatii strategista muutosta ”tappolinjasta” tukemiseen.

Petoaidat ja laumanvartijakoirat: On osoitettu, että oikein toteutettu ennaltaehkäisy on moninkertaisesti tehokkaampaa kuin metsästys. Aloite edellyttää, että valtio ottaa taloudellisen ja neuvonnallisen päävastuun näiden keinojen jalkauttamisesta kaikille riskialueille.

Elinkeinon turvaaminen: Karjatalouden ja susien rinnakkaiselo on mahdollista, jos valtio korvaa vahingot täysimääräisesti ja tukee investointeja suojaukseen. Tämä on kestävämpi tie kuin jatkuva oikeustaistelu poikkeusluvista.

4. Sosiaalinen kestävyys ja kansalaismielipiteen oikaisu
Poliittista päätöksentekoa on ohjattu väitteillä, joiden mukaan suomalaiset vaativat suden metsästystä. Tämä on harhaanjohtavaa:

Tutkimustieto vs. kyselyt: Riippumattomat, koko väestöä edustavat tutkimukset osoittavat, että valtaosa suomalaisista pitää sutta arvokkaana ja haluaa turvata sen olemassaolon. Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa koko kansakunnan arvojen kunnioittamista, ei vain äänekkäimpien sidosryhmien kuulemista.

Oikeustaju: Kansalaisten luottamus lainmukaiseen toimintaan kärsii, jos uhanalaisen lajin suojelua heikennetään poliittisin perustein ohi tieteellisen tiedon.

5. Kansainväliset velvoitteet ja perustuslaillinen vastuu
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-lainsäädäntöön luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Varovaisuusperiaate: Vaikka EU:n suojelustatusta on lievennetty, Suomen kansallisen lainsäädännön on noudatettava varovaisuusperiaatetta. Koska Suomen susikanta on edelleen hauras, tiukan suojelun purkaminen on vastoin tätä periaatetta.

Perustuslaki 20 §: "Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon." Suden suojelu on osa tätä perustuslaillista tehtävää.

6. Ekologiset vaikutukset ja luonnon tasapaino
Susi on huippupeto, jolla on keskeinen rooli ekosysteemin terveydelle.

Trophic Cascade (vaikutusketju): Suden läsnäolo säätelee hirvieläinkantoja, mikä puolestaan vähentää metsävahinkoja ja liikenneonnettomuuksia sekä parantaa kasvillisuuden monimuotoisuutta.

Sairauksien torjunta: Sudet poistavat ensisijaisesti sairaat ja heikot yksilöt sorkkaeläinpopulaatioista, mikä auttaa pitämään eläintaudit kurissa.

7. Johtopäätös
Joulukuussa 2025 tehty päätös kannanhoidollisesta metsästyksestä on askel taaksepäin suomalaisessa luonnonsuojelussa. Se perustuu lyhytnäköiseen politiikkaan, ei ekologiseen kestävyyteen. Tällä kansalaisaloitteella vaadimme paluuta tieteelliseen, oikeudenmukaiseen ja kestävään susipolitiikkaan, jossa ihminen ja susi voivat elää rinnakkain turvallisesti.