Kansalaisaloite: Susi ja suomalaiset

Aloitteen sisältö

I. Lakiehdotus
Tämä lakiehdotus vaatii eduskunnan joulukuussa 2025 hyväksymien metsästyslain muutosten kumoamista ja suden palauttamista tiukasti suojelluksi lajiksi. Tavoitteena on estää tammikuussa 2026 alkava kiintiömetsästys ja palauttaa suden ympärivuotinen rauhoitus.

Ehdotetut muutokset metsästyslakiin (615/1993):

37 § Rauhoittaminen Muutetaan pykälää siten, että suden ympärivuotinen rauhoitus palautetaan lakiin: "Susi (Canis lupus) on ympäri vuoden rauhoitettu koko maassa. Suden suojelussa on noudatettava tiukasti suojeltuja lajeja koskevia vaatimuksia riippumatta kansainvälisen suojelustatuksen muutoksista, kunnes lajin suotuisa suojelutaso on Suomessa tieteellisesti todistettu saavutetuksi."

41 a § Poikkeusluvat Muutetaan pykälää siten, että kannanhoidollinen kiintiömetsästys kielletään: "Poikkeuslupa suden pyyntiin voidaan myöntää vain yksilöperusteisesti ja viimesijaisena keinona, jos kyseessä on välitön turvallisuusuhka tai merkittävä omaisuusvahinko, jota ei voida ennaltaehkäisevin toimin estää. Suden kannanhoidollinen metsästys alueellisten kiintiöiden perusteella on kielletty."

Perustelut

II. Lakiehdotuksen perustelut
1. Suotuisan suojelutason (SSS) saavuttaminen ja geneettinen elinvoimaisuus
Suomen susikanta on edelleen luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Vaikka kanta on kasvanut viime vuosina, se ei ole saavuttanut suotuisaa suojelutasoa (SSS) koko maassa, eikä varsinkaan biologisesti kestävää geneettistä monimuotoisuutta.

Geneettinen pullonkaula: Suomen susikanta on pieni ja geneettisesti eristäytynyt. Tutkimukset osoittavat korkeaa sisäsiittoisuutta, mikä heikentää lajin lisääntymiskykyä ja vastustuskykyä taudeille. Kannanhoidollinen metsästys vaarantaa tärkeiden alfayksilöiden poistumisen, mikä hajottaa laumoja ja heikentää kannan rakennetta.

Päätöksenteon ennenaikaisuus: Tammikuun 2026 alussa voimaan astuva metsästyslaki on säädetty tilanteessa, jossa kannan kestävyydestä ei ole varmuutta. Aloite vaatii päätöksen kumoamista, kunnes SSS on tieteellisesti todistettu saavutetuksi ja ylläpidetyksi.

2. Metsästyksen tehottomuus konfliktien ratkaisussa
Metsästystä perustellaan usein vahinkojen vähentämisellä ja pelon hälventämisellä. Tieteellinen näyttö kuitenkin osoittaa, että satunnainen kiintiömetsästys ei ratkaise näitä ongelmia:

Laumarakenteen särkeminen: Kun vakaa lauma hajoaa metsästyksen vuoksi, nuoret ja kokemattomat sudet joutuvat usein etsimään helpompaa ravintoa, mikä voi lisätä kotieläinvahinkoja.

Väärä signaali: Metsästys luo kuvaa sudesta ”luvallisena kohteena”, mikä ei vähennä pelkoa vaan saattaa jopa lisätä vastakkainasettelua. Todellinen turvallisuus syntyy ennakoitavuudesta ja tehokkaasta puuttumisesta vain häiriöitä aiheuttaviin yksilöihin.

3. Vahinkojen ennaltaehkäisy ja valtion tuki elinkeinolle
Tämä aloite ei jätä eläintilallisia yksin, vaan vaatii strategista muutosta ”tappolinjasta” tukemiseen.

Petoaidat ja laumanvartijakoirat: On osoitettu, että oikein toteutettu ennaltaehkäisy on moninkertaisesti tehokkaampaa kuin metsästys. Aloite edellyttää, että valtio ottaa taloudellisen ja neuvonnallisen päävastuun näiden keinojen jalkauttamisesta kaikille riskialueille.

Elinkeinon turvaaminen: Karjatalouden ja susien rinnakkaiselo on mahdollista, jos valtio korvaa vahingot täysimääräisesti ja tukee investointeja suojaukseen. Tämä on kestävämpi tie kuin jatkuva oikeustaistelu poikkeusluvista.

4. Sosiaalinen kestävyys ja kansalaismielipiteen oikaisu
Poliittista päätöksentekoa on ohjattu väitteillä, joiden mukaan suomalaiset vaativat suden metsästystä. Tämä on harhaanjohtavaa:

Tutkimustieto vs. kyselyt: Riippumattomat, koko väestöä edustavat tutkimukset osoittavat, että valtaosa suomalaisista pitää sutta arvokkaana ja haluaa turvata sen olemassaolon. Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa koko kansakunnan arvojen kunnioittamista, ei vain äänekkäimpien sidosryhmien kuulemista.

Oikeustaju: Kansalaisten luottamus lainmukaiseen toimintaan kärsii, jos uhanalaisen lajin suojelua heikennetään poliittisin perustein ohi tieteellisen tiedon.

5. Kansainväliset velvoitteet ja perustuslaillinen vastuu
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-lainsäädäntöön luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Varovaisuusperiaate: Vaikka EU:n suojelustatusta on lievennetty, Suomen kansallisen lainsäädännön on noudatettava varovaisuusperiaatetta. Koska Suomen susikanta on edelleen hauras, tiukan suojelun purkaminen on vastoin tätä periaatetta.

Perustuslaki 20 §: "Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon." Suden suojelu on osa tätä perustuslaillista tehtävää.

6. Ekologiset vaikutukset ja luonnon tasapaino
Susi on huippupeto, jolla on keskeinen rooli ekosysteemin terveydelle.

Trophic Cascade (vaikutusketju): Suden läsnäolo säätelee hirvieläinkantoja, mikä puolestaan vähentää metsävahinkoja ja liikenneonnettomuuksia sekä parantaa kasvillisuuden monimuotoisuutta.

Sairauksien torjunta: Sudet poistavat ensisijaisesti sairaat ja heikot yksilöt sorkkaeläinpopulaatioista, mikä auttaa pitämään eläintaudit kurissa.

7. Johtopäätös
Joulukuussa 2025 tehty päätös kannanhoidollisesta metsästyksestä on askel taaksepäin suomalaisessa luonnonsuojelussa. Se perustuu lyhytnäköiseen politiikkaan, ei ekologiseen kestävyyteen. Tällä kansalaisaloitteella vaadimme paluuta tieteelliseen, oikeudenmukaiseen ja kestävään susipolitiikkaan, jossa ihminen ja susi voivat elää rinnakkain turvallisesti.